VIULUN RAKENNE

Viulu on säilyttänyt nykyisen rakenteensa muuttumattomana lähestulkoon parin vuosisadan ajan. 1600-1700-luvuilla, viulunrakennuksen kulta-aikana rakennetut soittimet muutettiin 1800-luvun puolivälissä vastaamaan sen ajan säveltäjien ja soittajien vaatimuksia. Käytännössä nämä muutostyöt olivat seuraavia: kaulaa ja otelautaa pidennettiin ja kaulan kulmaa muutettiin jyrkemmäksi, minkä seurauksena tallan korkeus kasvoi (tallan muoto muuttui myös kaarevammaksi). Bassopalkkia pidennettiin ja se tehtiin hivenen korkeammaksi ja tukevammaksi, jotta se kestäisi paremmin modernien kielten paineen. Äänipinnan halkaisijaa kasvatettiin vahvistamaan kantta sekä tukevoittamaan soittimen ääntä.

Sarjat (sivut), kansi ja pohja muodostavat äänikopan, johon kaula istutetaan huolellisesti ja liimataan paikoilleen. Näistä edellämainituista osista muodostuu viulun rakenne.

Sarjat ovat noin millimetrin paksuisia vaahteraliuskoja jotka on taivutettu muotoonsa ja liimattu kiinni kuuteen tukikappaleeseen. Tukikappaleet muodostavat rakenteellisen tuen kulmille, peränupille ja kaulalle. Tukilistat liimataan puolestaan sarjoihin kiinni tukevoittamaan niitä ja lisäämään liimauspintaa kannen ja pohjan kiinnittämistä varten.

Viulun kansi ja pohja muotoillaan kaareviksi koska tämä mahdollistaa soittimen rakentamisen riittävän kevyeksi ja sen värähtelemisen vapaasti. Niiden täytyy kuitenkin olla tarpeeksi vahvat kestääkseen kielten aiheuttaman paineen. Kannessa sijaitsevia ääniaukkoja kutsutaan f- aukoiksi niiden muodon mukaan, vaikka ääniaukko- nimitys viittaakin akustiseen toimintaan. Bassopalkin paikka määritetään kannen alapintaan ennen sen sovittamista ja liimausta. Koristenauha on kannen ja pohjan reunaan upotettu ja paikoilleenliimattu koriste, joka sitoo ja vahvistaa reunoja ja ehkäisee puun halkeilua erityisesti kannessa.

Kaula muodostaa otelaudan ja yläsatulan kanssa sen viulunosan, johon soittajalla on välitön kontakti kädellään ja siksi sen mitat ja muoto ovat erityisen tärkeät.

Snekan tappikotelon tulee olla riittävän tukeva kestämään niin kielten kuin neljän viritystapin aiheuttamaa rasitusta. Snekan kierukka on varsinaisesti vain koriste, johon rakentaja voi selkeästi jättää oman puumerkkinsä rakennusvaiheessa.